Tänään kävin hiihtämässä. Hyvin luisti. Sillon ku ois tarvinu pitää.

Kesä tekee tuloaan ja aurinko näyttäyty toissapäivänä jo oikialla lailla. Kelekanki sai veettyä käyntiin iliman aasinpotkua. Lähin sitten pilikille ku on vapaapäivä. Hurautin sitten jäällä rikkumattomalle hangelle ja hetken verran tunsin semmosen vapauen ailahuksen ku pääsin jäljeltä pois. Sitten petti järvellä pintakerros ja jäin soseeseen kiini. Saatana. Toinen saatana. Kiskoin kelekan irti ja jäljelle. Siinähän se aamupäivä kuluki pitkälle. Olin sitten yltäpäältä hiessä. Kairasin jäähän reiän. Vikatikki. Vettä kymmenen senttiä ja määnneitä kortteita vejin jäälle. Kairin terä tylsy. Eespäin ja uuteen nousuun. Siirryin vähän ja taas kairasin reiän. Tylsällä kairilla se otti aikansa. Nyt oli vettä niin paljon ettei siima riittäny puolalla pohojaan asti. Vaihoin järveä. Kairasin taasen joitaki reikiä ku siinä oli jäljistä päätellen pilikitty. Kalaa siis piti tuleman. Tuli. Viis ahventa joista yks oli aika iso roikale. Tuli kylymäki. Kelekan kiskominen otti veronsa ja aasialainen jysähtelee lupaavasti päälle. Jottei tauilla olis niin orpo olo niin pukkas vielä auringonpistoksen. En oo vielä löytänny kilolaseja. Pistin männäsuvena net talaviteloille oottelemaan heinäkuuta.

Ahvenet on syöty. Tein meinaten eukolle ruuan. Pottumuusissa oli klimppejä ja kuulemma liikaa suolaa. Kastike epäonnistu ja ahavenissa oli mahoton ruotoja. Yks jäi oikein elävästi mieleen. Tuntuu karseeraavan tuola kurkussa. Auraki jyristeli ohi oikein kolomannen kerran tälle päivälle. Aurakuski on siis heränny talavihorroksesta. Johan se on aikaki. Toissaviikolla tais sataa viimeksi lumen maahan asti. Niin että kaikin puolin komia alakukevään päivä. Jo tätä on ootettukki. 

Aamulla vaimo sano että "mikäs päivä se tänään on?" En tienny. Eilen tuli vuosia eikä tämä päivä ole sen kummempi ku eilinen. Vaimo hihkas leveästi hymyillen, että naistenpäivä. En tiiä olisko pitäny kaivaa punanen ruusu plakkarista vai alistua jalkahierontaan mutta sen olisin tehny jos olis ollu tievossa minkälainen päivä tämä on.

Töissä mulla meni toista tuntia yli. Mulla olis ollu tärskyt Ranskalaisen ryökäleen kans mutta se saatana tuli reilu puoli tuntia myöhässä. Tunnit tuli täyteen ja lähin lätkimään. Olin jo lähteny sieltä ja työpaikka näky takana horisontissa ilahuttavan pienenä ku sinne pihalle kurvas auto Ranskan kilvillä. Saatana. Käännyin takasin ja sielähän se tyyppi oli. Sanompa vain, että jos meiän Suomalaisten täsmällisyys ja jämptiys olis Ranskalaisten tasolla niin oltais vieläki savimajoissa ja kuoltu sukupuuttoon aikoja sitten. Saattasin minäki olla pakolaisena Someliassa. Vaatisin tietenki että saan harjottaa omaa kulttuuria rituaalimurhineen ja ympärileikkauksineen. Vereksen neitsyen linkoaisin rotkoon joka viikko. Asiaan.

Ranskalaisen kans meni vähän yli. Ku olin kävelly kotiin ja mättäny sapuskaa kupuun niin vilkasin ympärille josko vaimo on kotona. Oli. Polki siinä kuntopyörää keskellä pirtin lattiaa. Otin sitä uumalta kiini ja suunnittelin antaa pusun päähän. Sitä en ehtiny tehä ku kyynärpää viuhahti ja eukko tuhahti vihasesti. Ruoka oli sentään hyvää vaikka ittekki sen tekoon osallistuin tässä nousuviikolla. Tuumasin että jahka seuraava vapaapäivä koittaa maanantaina, pääsen viimein kelkkailemaan. Onhan siitä ollu puhetta jo muutama viikko. Kaveri oikein hakee kärröllä minun kelkan täältä muutamaa päivää ennen. Sinne on matkaa 30-40 kilometriä. En viittis alottaa päivää kävelemällä kelkkahaalarit päällä sinne. Vaimo on töissä samalla suunnalla. Aattelin josko se paiskais minut sinne. Ajelen sitte kelkalla kotiin jahka tullaan reissusta. Ei käyny tämä iltojeni ilolle. Sillä on niin lyhyt ruokatunti.

Mykkäkoulua pitelee ja mulle sopii hyvin. Mikä pakko se tässä maailmassa ajaa miehiä pirttihirmun syliin. Parempi olis olla yksin niin ei tarvis joka asiasta tehä tiliä, miinus alv. Mikään asia ei ole niin helppo etteikö sitä vois aina tehä vähän vaikiammaksi. Luulempa että ketjukolariinki tarvitaan viis miestä. Tai yks nainen. Jos miehen aivot on niinku viemäriputki korvasta korvaan niin naisilla se on niinko siimarulla jolle on keritty kelasta vanha siima ja jätetty rulla auki. Laitettu sitten kalalaukkuun ja annettu nuhjaantua talven yli. Ei siitä ota pirukaan tolokkua mutta suomalainen mies on niin nuuka että ei raski laittaa uutta rullaa. Yrittää aukasta vanhan. Tupisee aikansa. noituu sitten väliin ja antaa rullan olla. Toivoo vain että pysyis pois silmistä. Sai taas torpetoitua hyvän jutun ja pilattua ilon hyvästä jutusta.

Niin että meillä on oikein lysti naistenpäivä täälä metristen kinosten keskellä, ansassa. Miten lie muualla? Parempaa ei voi toivoa. Eikä sitä ole luvassa. Kolminkertanen Heil -huuto naisille!

Taasen on eläke vuojen lähempänä. Pitäs vain löytää ensin (vaki)töitä. Tuli mieleen että elämä on niinku hyvä jälkiruoka. Sitä ahnehtii ja maistelee siinä rakennusvaiheessa ja kohta huomaa että sitä on meleko vähän jäljellä. Minun pitäs olla vielä alakutaipaleella, mutta niin vain on tälläki viikolla tullu töissä kaks vastaan joilla taaperrus loppu tähän paikkaan. Toinen mokoma niitä jokka ehti pitemmälle. Kai sitä ajattelee sitten eläkkeellä yhtä lailla takki tyhjänä ku nytki että näinkö tässä keväimen näkee. Ihannetilanne olis jos pääsis eläkkeelle ennen ens kevättä. Terveys on tärkiä eikä sen kustannuksella passaa laskia leikkiä (kop kop) mutta sanotaan vaikka näin että pään takia vois jäähä pansuunille.

Jos marssis saven toriautoon ja ostais lasten leikkiauton jota vetäis narun nokassa kylällä. Onhan siinä se vaara aina tarjolla että ihmiset haistais että on se juoni. Hoksaisivat että mulla on 'eläkevirka' haussa. Siksippä tässä pitäiski alottaa ajoissa, mieluummin jo näillä lumilla. Nykyään vain tahtoo tuo vesivaltio pitää teitä niin huonosti auki ettei oikein pienen auton renkaat pyöri. Jos hommaisin lasten pikku moottorikelkan ja hinaisin sitä niin en olis tarpeeksi hullu ja paperit jäis saamatta. Lääkärin ryöhkänä hoksais. Niin että auto sen pitäis olla. Hinaisin sitä muutaman kuukauen ja menisin poliisilaitokselle kysymään että voisittako pojat tulla tutkaamaan paljonko kulukee tässä laitoksen suoralla. Tinkaisin vielä väkisin niin että saisin hinata pikkuautoa ylämäkeen. Jos nopeusrajotus ei paukkuis rikki eiväkkä kirjottais sakkoa, niin kattelisin tyhjyyteen niin ku maatalon isäntä korsi suussa ja tuumisin puolihuolimattomasti että ei se varmaan olis kulkennu ylinopeutta alamäkeenkään.. Mainittisin vielä että varmalla en oo virittänny niin. Saapi mitata välitykset. Siinä vaiheessa ku piipaa-auton sireeni ulisis niin juoksisin pakosalle ja näyttelisin vaikeasti tavoteltavaa. Kävisin vielä joku päivä katsastusasemalla kyselemässä taskukokoseen autoon muutoskatsastusta. Kylillä ku oon meinaten kuullu että tiisseliautosta kannattaa revittää takapenkit pois niin menee pakettiautoverolla. Ku eivät antais aikaa niin lähtisin kävelyttämään autoa kylille ja päristäisin huulia mennessä.

Aina joutoaikoina kaivelisin kukkalapiolla matkahuollon takana kuoppaa. Jos postiauton kuski olis niin utelias että erehtyis kysymään mitä kaivelen niin kattoisin takasin niin ku tyhmää. Tuumisin tyynesti että kaivampa vain.. .tunnelia helsinkiin. Oon tässä lähössä äkkilähöllä kanarian saarille psoriaasista hoitamaan. Äkkilähöt vain lähtee helsinkistä. Harvoin täältä EU:n kuutostukialueelta. Jotta jollaki on päästävä nopiasti helsinkiin. Ku sopiva matka löytyy niin minulta että tyyriitä pussilippuja kyni. Menen suoraan maanalasella. Iliman välipysähyksiä joka tuppukylässä. Ku päivän pieti olis tehty niin olis eri vänkä päristellä autoa perässä vetäen taas lenkki kylällä. Aina pitäs silti muistaa pyörähtää arvauskeskuksen ohi. Kunnan napamiehet on kans kärkkäitä puuttumaan toisten asioihin. Niin että lenkkiin sopis mahuttaa esimerkiksi kirkkovaltuuston päärosvon pihatie. Ja tärvellä rouvan raparperipensas mennessä että pyrokratian rattaisiin tulis vauhtia.

Pikkuauton vetäminen on jonku verran kulunu juttu. Toiset on sillä jo eläkkeen saanu. Ainaki muutama entinen sallalainen rajamies ajelee taksia. Mitäs ku ei aika taho kulua viiskymppisillä eläkeukoilla. Ompa muutama lennättimen äijäki saanu samalla konstilla talouen kuntoon loppuelämäksi. Sopii siinä istua kunnanvaltuustossa ja vessanpöntönpuhistuslautakunnan sääntömääräsissä kaiket illat.

Jos kaikki menis nappiin niin hyvässä lykyssä tässä saattais jo ennen joulua löytää ittensä lepositeistä tuijottamasta kunnanlääkärin taskunaurista. Aina ku se kysyis että mitä tämä piirustus muistuttaa niin ei piä langeta ansaan ja sanoa joka kuvasta että nainen. Rehellinen saa olla mutta pöliä ei sentään tarvi olla. Vastais joka kuvaan että joku musteläiskä. Itte piirtäsin paremman. Jos se kysyis että "kuinka orientoidut mielestäsi aikaan ja paikkaan?", niin vastaisin että olin minä kerran alakoulussa iltarasteilla kolomas. Yks rasti jäi löytymättä mutta aika oli kova. Muutenki kannattais pitää raakasti oma linja. Homona en esiintyis koska sillon ei hullun papereita saa. Kertoisin vaikka että työhalut on kovat. Lapio pitäis saaha käteen taikka pokasaha. Istumatyö ei mulla sillä lailla kiinnosta. Jopa muljuais vt. kunnanlääkärillä silmät niin kö hetelmäpeli. Se sanois varmasti että "hullu". Ja sillon tämän pojan tulevaisuus olis turvattu.

Hommasin muuten tässä eilettäin päivällä moottorikelkkaan vetokoukun. En aio vetää pikkuautoa mutta reki siinä huilaa mukavasti. Makso 25€. Aion maksattaa koukulla ittensä. Kuuluvat marketit kaupunkipaikoissa, ainaki Rovaniemellä maksavan ahvenesta vitosen kilo. Nyt mulla kulukee järveltä tuommoset 700-800 krammaa ahventa. -Ku en enempää saa. Koukkuun ku pistän reen niin montakymmentä kiloa saan kiskoa kalaa pirttiin. Pitäs vain sattua hyvä syönti. Äkkiäkös koukku ittensä maksaa. Semmonen pieni puute mulla on, että reki puuttuu. Hommaan sen sitten ku oon saanu vetokoukun maksettua. Joku vois tuumia että hullu.. ..niinpä.

Meillekki on jysähtänny päälle vaalikuume. Vaaleihin on pari viikkoa ja tänään jo vaimo kysy että joko oot päättäny ketä äänestät.  Sanovat että ei saa valittaa jos ei käytä ääntä. Herramme helevetti. Pakko kai se on sitten äänestää. Mutta minkäs teet kun olet vapaa sielu? Näitä vanhoja rosvoja minä en sinne halua äänestää ku eivät saa monet koulut käyneelle töitä hommattua. Itteni tuntien haluaisin äänestää alle kuuskymppistä mutta niitä on vähän. Sitten ku löytyy semmonen joka ei enään/vielä tarvi vaippaa ja oikiasti haluaa Helsinkin sykkeeseen niin se saa huikean kolmenkymmenen äänen saaliin. Elikkä sitä äänestää sen omat sukulaiset ja minä. Saatan olla väärässä mutta eikö minun kallis ääni mene sillon jollekki vanhalle parralle joka piehtaroi jo valmiiksi vallan turmeluksessa ja voivottele kö sen pörssi painaa perstaskussa selekää kieroon niin ettei taho pikkupuita saaha tehyksi? Ja jos oma ehokas pääsiski läpi niin sehän menis sielä Helsinkin sykkeessä vain pilalle. Ensimmäiset pari vuotta se rietastelis paikallisissa paareissa ku on nyt päässy täältä susirajan takaa asvaltin ja petonin makuun. Sielä ihmettelis korkeita taloja ja sais niskoihin kulumavian. Kohta se iskis julkkiksen ja illistelis akkain lehen kannessa. Luonnollinen seuraus olis tietenki rattijuopumus ja sitten hakattais iltojen ilo sairaalaan. Poishan se ei joutuis ku on päässy vihreälle oksalle. Sehän alkais katumaan ja tulis uskoon. Alkais kesken uutisvuotoa pillittämään ja mummot itkis sen toiselle kauelle raskasta vastuuta kantamaan meiän onnellisten puolesta. Entä sitten nämä vanhat parrat? Olisko sielä toellista muutosvoimaa? Yks lupaa rautatietä ja toinen lentokenttää. Kolmas aiko rakentaa omin käsin tekoaltaan ja joku aiko poistaa köyhyyen kertalaakista. Mitä se värkki on sielä helsinkissä hommannu nämä etelliset 10-20 vuotta? No se on tietenki kattonnu mitä muut tekee ja nyökytelly tietävän näkösenä että joo, meinasin justiinsa sanoa samaa. Oman palkkansa se on muistanu nostaa ja pensan hinnan niin että kaljaki on halvempaa. Eipä silti. Monella kuluu kauppareissulla enemmän kaljaa ku pensaa niin että kyllä se väliinputoajia on muistannu lämmöllä. Olisko työväenpuolueen listoilla ja köyhien asialla? Mikä se olis sitten mulle oikia puolue? Muuan vanha ja viisas mies sano että politiikassa, liikenteessä ja keihäänheitossa ei kannata kääntyä vasemmalle. Sillon rysähtää justiinsa. Mitä jos kääntys oikialle? Nekihän on nykyään työväenpuolue, elikkä vasemmalla. Kuka sitä taakkansa alla kituvaa tehtaanjohtajaa sillon puolustaa? Sitten on tämä että pysyis kultasella keskitiellä. Mutta ei se ainakaan mulla ole kultanen. Vasemmalle tai oikialle ku kattoo niin aina seuraavasta risteyksestä pääsee eteenpäin, mutta keskitietä ku viillättää menemään niin heti seuraavassa risteyksessä kolisee. Ruottalaisia jos tukee niin omakki lapset joutuu sanomaan koulussa että jak heetter lilla poikkarna. Mannen haar reedan reedanreedan. Ristityt on sillä yhellä asialla ja vihiriäkki sietää susia kuhan eivät tule sinne vihreitten kotikunnaille elikkä kehäkolmosen väärälle puolelle. Taian tehä niin kö tuo koira tuossa kuvassa ja kattoa minkä näkösen käikäleen saan puserrettua. Raapustan sitten korttiin saman näkösen kiekuran. Se on ainaki luonnollinen vaihtoehto.